Kuranjauhanta2019-09-06T14:26:15+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://gimli.vuodatus.net/Gimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Särkynyt sydän ja murtunut maailma]]>Pitkä suhde päättyi. 22.07.2006 - 25.02.2010.
Mies ei halunnut enää jatkaa, oli kuulemma pitkään jo tuntunut siltä ettei homma toimi enää. En väittänyt vastaan, en kehdannut.
Oon ollut nää kaksi viikkoa ihan hajalla. Olo on tyhjä ja yksinäinen. Rakastan sitä miestä vieläkin. Ja ikävöin.
Siivosin tänään huoneen. Parisängystä lakanoiden vaihtaminen ja toisen peiton kaappiin laittaminen sattui älyttömän paljon. Ihan kuin se konkretisoisi kaiken. Tuun vastedes nukkumaan yksin, eikä J palaa enää siihen sänkyyn.
Aina sanotaan, että elämä jatkuu. Jatkuuko se? Tuntuu kun maailma olisi pysähtynyt paikoilleen ja millään ei olis enää merkitystä. Ajatus siitä, että ihminen joka on ollut mulle rakkain asia maailmassa kolmen ja puolen vuoden ajan ei rakastakaan mua enää on kivuliaampi kun mikään muu mitä oon ikinä tuntenut.
Pakko yrittää vaan jatkaa, päivä kerrallaan.]]>2010-03-13T23:43:01+02:002019-09-06T14:25:34+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2010/03/sarkynyt-sydan-ja-murtunut-maailmaGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA["Have you done the right things in your life?"]]>Miten sellainen ohjelma kun South Park voi oikeasti saada miettimään ja surulliseksi? ihmeen helposti, näköjään.
10 things I have done right in my life:
1) Olen rakastanut
2) Olen ollut rakastettu
3) Olen rakentanut hyvän parisuhteen
4) Minulla on ystäviä
5) Minulla on harrastuksia joista pidän
6) Minulla on eläimiä, joista välitän ja joita haluan hoitaa
7) Olen pärjännyt hyvin opinnoissani (kirjoitin tosiaan englannista syksyllä L:n ja ruotsista E:n. Ei paha..)
8) Olen läheinen äitini kanssa
9) Osaan kuunnella ihmisiä
10) Osaan nauraa maailmalle
10 things I have done wrong in my life:
1) En osaa rakastaa itseäni
2) En tule isäni kanssa toimeen
3) En ole koskaan kertonut perheelleni, että rakastan heitä
4) Olen menettänyt tärkeitä ystäviä
5) En ole koskaan oikeasti panostanut mihinkään. Olen ajelehtija
6) En uskalla/osaa etsiä töitä
7) En uskalla sanoa asioita suoraan
8) Otan asiat liian vakavasti
9) En ole aina ollut reilu rakkaimpiani kohtaan
10) Elämäni tuntuu hallitsemattomalta
Pelottavaa.]]>2010-02-10T22:24:01+02:002019-09-06T14:25:36+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2010/02/have-you-done-the-right-things-in-your-lifeGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Jalkatilaa amputaatiopotilaille]]>Elämä heittää taas kärrynpyörää, yo-kirjotukset vaanii nurkan takana ja halu kuristaa oma itseni on suuri.
Psykologin pitkän suostuttelun jälkeen suostuin menemään ravitsemusterapeutille. Tuntui pahalta puhua ahmimis-, paastoamis- ja oksentamiskausista, sillä naisella oli perkeleen tarkat silmät. Pyysi pitämään kaks viikkoa ruokapäiväkirjaa. ja syömään 6 kertaa päivässä... tuplasti useammin kuin ennen. Tuntuu tosi nurinkuriselta ja tyhmältä, mutta tiedän että se auttaa estämään ahmimiskohtauksia ja sitä kautta oksentelua. Olo vaan on hirveä kun pitää väkisin syödä säännöllisesti, kun päässä se pieni ääni käskee jättämään välistä ja kontrolloimaan.
Itkin terapeutin vastaanoton jälkeen vessassa; oli kamalaa kuulla toisen suusta että taidan olla vähän syömishäiriöinen. En oo koskaan edes ajatellut sitä niin. Oon aina ollut liian lihava ollakseni sellanen. Syömishäiriöitä on vaan... laihoilla ihmisillä. Tai sellaisilla jotka on pystynyt kontrolloimaan syömistään.
En vaan jaksa tätä. ]]>2010-02-08T23:20:01+02:002019-09-06T14:25:38+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2010/02/jalkatilaa-amputaatiopotilailleGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Hukassa]]>Onpa taas kulunut aikaa viime kirjoituksesta. No, kesä oli ja meni, pääsin Tuskaan (oli hieno reissu!), vaikka leikkaus olikin.
Leikkauksen jälkeinen aika oli tosi rankkaa, ajoittain tunsin että oikeasti haluan vaan ampua aivoni pihalle ja päästä kaikesta. Kivut ja epävarmuus lopputuloksen laadusta saivat mut hajoamaan.
Paranin silti. En ampunut itseäni. Hyvä näin.
Painokin tippui leikkauksen jälkeen. Viisi kiloa. Se oli ihan mieletöntä. Olin taivaissa.
Mutta se kaikki tuli takaisin. Oon niin vihainen.
Nyt koitan taas rajoittaa syömistäni. Kirjoitukset on tulossa (huomenna ruotsin kuuntelu) ja keväällä pääsen jo ylioppilaaksi. En halua olla valas YO-kuvissa. Haluan laihtua ainakin kymmenen kiloa siihen mennessä. Mun on pakko. En kestä itseäni tällaisena. Pakko muuttua.]]>2009-09-06T17:10:01+03:002019-09-06T14:25:41+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2009/09/hukassaGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Ärh]]>helvetti nää on nää yön hetket jolloin mulla on kaikkein kovin ikävä vanhoja kavereita. Miksei mulla ole enää samanlaisia ystäviä. Miksei sua enää kiinnosta? miksi annan sen vaikuttaa itteeni niin paljon?
Anna, tulisit oikeasti takaisin. Mulla on niin kova ikävä sua.]]>2009-04-11T04:13:01+03:002019-09-06T14:25:43+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2009/04/arhGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[helvetinpyörä pyörii taas]]>Oon taas tässä helvetin kierteessä. Ainoa asia mitä ajattelen on ruoka, ruoka ruoka ruoka. Katon itteäni peilistä ja oon älyttömän vihainen itelleni koska olen mitä olen.. Päätän etten ikinäikinäikinäikinä enää syö koska oon lihava porsas ja oksettava. Oon päivän tai pari syömättä ja tunnen oloni ihan mahtavaksi ja voimakkaaksi koska kontrolloin itteäni. Pää on ihan pilvissä, koska vaikka on saatanallinen nälkä, minä en välitä, vaan hallitsen itseni. Sitten mä retkahdan... ja ahmin ja ahmin ja ahmin ja syön koko siihen pantattuun nälkään enemmän kun tarpeeksi. Ja kun sitten viimein lopetan ihan ähkyssä haluan vaan oksentaa kaiken sen paskan ja vihaan itseäni koska menetin taas kontrollin ja annoin nälälle vallan.
Enkä edes pysty oksentamaan. Olen halunnut, aikonut, ja ollut niin lähellä. Mutta oon lopettanut. Lyyhistynyt lattialle ja itkenyt paniikissa että edes ajattelin sitä. Miten sairasta se on, ja niin ei pidä tehdä. Mutta silti jossain mielen taka-alalla tykyttää ajatus siitä miten oon heikko, kun en pysty tekemään sitä.. Heikko.
Kävin toissapäivänä ostamassa paidan. se näytti kaupassa tosi hyvältä ja olin tyytyväinen. Mutta kun toin sen kotiin ja kokeilin sitä täällä, näytin uskomattoman lihavalta ja kaikki makkarat näkyivät ainakin kilometrin päähän. Käyn palauttamassa sen tiistaina. En tiedä milloin uskallan seuraavan kerran mennä vaatekauppaan.
Mun nukahtamislääkkeet eivät toimi. Jos otan puolikkaan, pyörin monta tuntia hereillä ennen kuin nukahdan. Jos otan kokonaisen, simahdan heti, enkä herää viiteentoista tuntiin. Oon niin väsynyt. En halunnut mielialalääkkeitä. Psykologilla käynnit tuntuvat turhilta ja syövät vaan mun voimia. Haluaisin vaan maata päivät sängyssäni, yksin ja rauhassa.
Ainoa suunnitelma joka mulla oli koko vuodelle, tai perkele, koko tulevaisuudelle, saattaa tuhoutua; meen kesäkuun alussa leukaleikkaukseen ja Tuska, jota olen odottanut koko vuoden, on siitä kolmen ja puolen viikon kuluttua. Sairasloma-aika olisi neljä viikkoa. En tiedä... Tuntuu paskalta, kun ainoa asia mitä odotan on niin hataralla pohjalla. Oon niin väsynyt tähän.
//Ainiin, meille tuli helmikuussa kissavauva taloon. Tai no, vauva ja vauva. Puolen vuoden ikäisenä se tänne tuli. Narttukissa. Tosi kiva. Sillä ei ole nimeä, se on vaan.. Kissa.]]>2009-04-11T01:56:01+03:002019-09-06T14:25:45+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2009/04/helvetinpyora-pyorii-taasGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Joko kohta on Joulu?]]> Jess, kinkkua! Jesss, pipareita! LAHJOJA! jess! Joulukiloja... morkkista. No ei se mitää. Jos sais vaikka nukuttua pitkästä aikaa.
Ostin tänään itelleni joululahjaks (oonko muille sit ostanukkaan, tä?) hiton siistin korun. Käsintaottu wanha lappalainen riimu joka tuo positiivista energiaa. Ei tekis ollenkaan pahaa. Jos tää toimis.
Kaipaan ihan saatanasti vanhoja aikoja. Ku oli se yks kaveriporukka jonka kanssa oli Aina. Hela Tiden. Always. Nyt tuntuu vähän eksyneeltä. Kenen kanssa voin olla? Onko minulla enää ketään? Tai onhan mulla kavereita ja pari ystävääkin, mutta välillä niiden seurassa tuntuu typerältä. Ulkopuoliselta. Tarttisin sen turvallisuudentunteen. Jotenkin se on niin eri asia.
Anna, mulla on sua ihan helvetin kova ikävä.
Mitä vittua tapahtuu? ]]>2008-12-17T22:09:00+02:002019-09-06T14:25:48+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2008/12/joko-kohta-on-jouluGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Norther - No Way Back]]>
Where do my heart belong
This shivering wind
Lies frozen into the core
But the rain that whips my face
Covers my tears
This dark shades of night
Hides my fears
(Bridge)
There’s no way
No way back
Wherever I am walking
I hide behind my smile
And it hurts me inside
I cry without shedding a tear
Once away they’re sincere
Still the wind blows
And the rain falls on me
And I know
There’s no way
No way back
Forever I am walking
I hide behind my smile
And it hurts me inside
I cry without shedding a tear
Once away they’re sincere
I hide behind my smile
And it hurts me inside
I cry without shedding a tear
Once away they’re sincere ]]>2008-09-29T20:40:00+03:002019-09-06T14:25:52+03:00https://gimli.vuodatus.net/lue/2008/09/norther-no-way-backGimlihttps://gimli.vuodatus.net/<![CDATA[Ikävöin sinua]]> Mikset enää ole täällä, nyt kun tarvitsisin ystävää kaikkein eniten? Ei minulla nykyään ketään muutakaan ole. On kavereita, ei ystäviä; ei uskottuja, ei sellaisia joiden kanssa voi vaan olla ja puhua kaikesta, ja tietää että toinen ymmärtää ja kuuntelee. Nyt tosin epäilen kuuntelitko sinäkään. Silti ikävöin sinua.