Oon taas tässä helvetin kierteessä. Ainoa asia mitä ajattelen on ruoka, ruoka ruoka ruoka.
 Katon itteäni peilistä ja oon älyttömän vihainen itelleni koska olen mitä olen.. Päätän etten ikinäikinäikinäikinä enää syö koska oon lihava porsas ja oksettava. Oon päivän tai pari syömättä ja tunnen oloni ihan mahtavaksi ja voimakkaaksi koska kontrolloin itteäni. Pää on ihan pilvissä, koska vaikka on saatanallinen nälkä, minä en välitä, vaan hallitsen itseni. Sitten mä retkahdan... ja ahmin ja ahmin ja ahmin ja syön koko siihen pantattuun nälkään enemmän kun tarpeeksi. Ja kun sitten viimein lopetan ihan ähkyssä haluan vaan oksentaa kaiken sen paskan ja vihaan itseäni koska menetin taas kontrollin ja annoin nälälle vallan.

Enkä edes pysty oksentamaan. Olen halunnut, aikonut, ja ollut niin lähellä. Mutta oon lopettanut. Lyyhistynyt lattialle ja itkenyt paniikissa että edes ajattelin sitä. Miten sairasta se on, ja niin ei pidä tehdä. Mutta silti jossain mielen taka-alalla tykyttää ajatus siitä miten oon heikko, kun en pysty tekemään sitä.. Heikko.

Kävin toissapäivänä ostamassa paidan. se näytti kaupassa tosi hyvältä ja olin tyytyväinen. Mutta kun toin sen kotiin ja kokeilin sitä täällä, näytin uskomattoman lihavalta ja kaikki makkarat näkyivät ainakin kilometrin päähän.
Käyn palauttamassa sen tiistaina.
En tiedä milloin uskallan seuraavan kerran mennä vaatekauppaan.

Mun nukahtamislääkkeet eivät toimi. Jos otan puolikkaan, pyörin monta tuntia hereillä ennen kuin nukahdan. Jos otan kokonaisen, simahdan heti, enkä herää viiteentoista tuntiin.
Oon niin väsynyt. En halunnut mielialalääkkeitä. Psykologilla käynnit tuntuvat turhilta ja syövät vaan mun voimia. Haluaisin vaan maata päivät sängyssäni, yksin ja rauhassa.

Ainoa suunnitelma joka mulla oli koko vuodelle, tai perkele, koko tulevaisuudelle, saattaa tuhoutua; meen kesäkuun alussa leukaleikkaukseen ja Tuska, jota olen odottanut koko vuoden, on siitä kolmen ja puolen viikon kuluttua. Sairasloma-aika olisi neljä viikkoa. En tiedä... Tuntuu paskalta, kun ainoa asia mitä odotan on niin hataralla pohjalla.
Oon niin väsynyt tähän.

//Ainiin, meille tuli helmikuussa kissavauva taloon. Tai no, vauva ja vauva. Puolen vuoden ikäisenä se tänne tuli. Narttukissa. Tosi kiva. Sillä ei ole nimeä, se on vaan.. Kissa.