Onpa taas kulunut aikaa viime kirjoituksesta. No, kesä oli ja meni, pääsin Tuskaan (oli hieno reissu!), vaikka leikkaus olikin.
Leikkauksen jälkeinen aika oli tosi rankkaa, ajoittain tunsin että oikeasti haluan vaan ampua aivoni pihalle ja päästä kaikesta. Kivut ja epävarmuus lopputuloksen laadusta saivat mut hajoamaan.
Paranin silti. En ampunut itseäni. Hyvä näin.
Painokin tippui leikkauksen jälkeen. Viisi kiloa. Se oli ihan mieletöntä. Olin taivaissa.
Mutta se kaikki tuli takaisin. Oon niin vihainen.

Nyt koitan taas rajoittaa syömistäni. Kirjoitukset on tulossa (huomenna ruotsin kuuntelu) ja keväällä pääsen jo ylioppilaaksi. En halua olla valas YO-kuvissa. Haluan laihtua ainakin kymmenen kiloa siihen mennessä. Mun on pakko. En kestä itseäni tällaisena. Pakko muuttua.