Pitkä suhde päättyi. 22.07.2006 - 25.02.2010.
Mies ei halunnut enää jatkaa, oli kuulemma pitkään jo tuntunut siltä ettei homma toimi enää. En väittänyt vastaan, en kehdannut.
Oon ollut nää kaksi viikkoa ihan hajalla. Olo on tyhjä ja yksinäinen. Rakastan sitä miestä vieläkin. Ja ikävöin.

Siivosin tänään huoneen. Parisängystä lakanoiden vaihtaminen ja toisen peiton kaappiin laittaminen sattui älyttömän paljon. Ihan kuin se konkretisoisi kaiken. Tuun vastedes nukkumaan yksin, eikä J palaa enää siihen sänkyyn.

Aina sanotaan, että elämä jatkuu. Jatkuuko se? Tuntuu kun maailma olisi pysähtynyt paikoilleen ja millään ei olis enää merkitystä. Ajatus siitä, että ihminen joka on ollut mulle rakkain asia maailmassa kolmen ja puolen vuoden ajan ei rakastakaan mua enää on kivuliaampi kun mikään muu mitä oon ikinä tuntenut.

Pakko yrittää vaan jatkaa, päivä kerrallaan.