Elämä heittää taas kärrynpyörää, yo-kirjotukset vaanii nurkan takana ja halu kuristaa oma itseni on suuri.

Psykologin pitkän suostuttelun jälkeen suostuin menemään ravitsemusterapeutille. Tuntui pahalta puhua ahmimis-, paastoamis- ja oksentamiskausista, sillä naisella oli perkeleen tarkat silmät. Pyysi pitämään kaks viikkoa ruokapäiväkirjaa. ja syömään 6 kertaa päivässä... tuplasti useammin kuin ennen. Tuntuu tosi nurinkuriselta ja tyhmältä, mutta tiedän että se auttaa estämään ahmimiskohtauksia ja sitä kautta oksentelua. Olo vaan on hirveä kun pitää väkisin syödä säännöllisesti, kun päässä se pieni ääni käskee jättämään välistä ja kontrolloimaan.
Itkin terapeutin vastaanoton jälkeen vessassa; oli kamalaa kuulla toisen suusta että taidan olla vähän syömishäiriöinen. En oo koskaan edes ajatellut sitä niin. Oon aina ollut liian lihava ollakseni sellanen. Syömishäiriöitä on vaan... laihoilla ihmisillä. Tai sellaisilla jotka on pystynyt kontrolloimaan syömistään.

En vaan jaksa tätä.